Sormeni ovat kasvaneet aikuisiksi,
totean kyhätessäni minimiekkaa lapselle.
Teroitan kynää,
jonka terä ei katkea.
En kohtaa tänään vastoinkäymisiä,
en kynien vallankumousta.
Minimiekan lumoissa paperinukkeen piirtyvät silmät,
suu ja sieraimet.
Myöhemmin nuken kädet loikovat lattialla,
sen torso ei valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti