Tuli keväästä linnun muna,
kantoi kykenevän hetken
Hautoi
Leijona kätki alleen,
josta aamuna yhtenä heräsi.
Tuli muna,
Tuulen muna,
ei kuusen alla viidettä
ja aurinko matkasi maata.
Maa alla lakosi
värit täyttyivät kylläiset
niin saapui syys ja atimoi.
---
Pihkakylkikuusi kuuli
niiden kaunista kuhinaa
mi kylki kyljessä toistaan
hyvänä
piti.
Leijonalla pesue,
poikue linnulla
auringon mailla matkalla
sisintään kuulemaan.
Kun astui aurinko sivuun,
saapui talven alla tarina uusi.
Ottivat maan mi keijuin kevättä soi,
siitä laulavat linnun siivet.
Siitä salmesta vuolas on veden virta
ja suojassa
rakkaan kallion,
tässä matkalla
maansa ottamaan,
tulee kivun kahdeksi taittamaan.
Yhteni pala ja syttyi kevätaurinko,
keijukainen alta oksan
vettä kesäistä janosi!
Oli tullut aika antaa
metsänpoikain karkeloida,
menninkäisen ilakoida.
Kilvan kaikui kirkuna
kuusen alta,
tarina kuuden kuisketta
kun
jatkuu matka tämä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti