Talven persoona

Näistä talvistakin on tullut subjekteja,
jokainen talvi on oma itsensä.
Tässä liberaalieetoksessa vuodenajatkin alkaneet pohtia minuuttaan.
Tehtaanjohtaja voi vain ihmetellä,
kun Talvi ei tahdokaan tuprauttaa lunta piipusta.

Joskus se sitten tuprauttaa,
silloinkin toipumassa pitkäksi venyneestä juhlimisesta -
lunta tulee molemmista päistä,
piipun suu käy liian kapeaksi.

Mieluummin se istuu ateljeessaan runoilemassa sokeria nousevan kesän huulille

Syys ja Kuu

Pirullinen kylmä hajotetaan riehumalla,
kesä jättää  yksin?
Pakenemisen aikaansaama vapina,
lämmin pyrkii lähelle ainoastaan putkia pitkin.
Tänään en kestä ihmisiä matkalla töihin,
himmenen pimeisiin öihin
joissa valo ei ole.

Soittakaa kaiutonta bassoa,
laulakaa korkealta,
metelöikää että aurinko jaksaa yhä olla näkyvissä!

Aavikolla

Edelläkävijä on jo kaukana jossain,
elämässä kohautan olkiani-
tunnen kaukaisuuden omakseni

Sen verran aavikolla jalanjälkiä,
että hetken aikaa uskon olevani kohdallaan.

Pakkasen purema

Tuuli tunkee niskasta läpi,
kylmyys puristaa hauraaksi.
Pysyn keskellä,
viimainen korppikotka kaluamassa nikama nikamalta.

Illalla vuoteessa tunnen,
mitä jäi jäljelle,
löydyn aamulla taas kenkiini,
eksyneet ajatukset palaavat tuoreina postilaatikkoon.

Kuusi kipunoi aamuun lämmintä,
vanha palaa,
palaa ilmavalla liekillä,
voidakseen olla iäti pois.

Taika

Vain se, miten näkymätön piirtää
kuvia toisesta totuudesta,
näetystä tulee tämä hetki,
silmieni linssi muuntuu toiseksi katsojaksi.

Eläimen jäljissä jäätyneet esikot,
renkaan takaa kaksi sydäntä vierekkäin-

lapsen silmissä ilo,
minun sydämessäni liikutus.

Kaupan kassalla

Mihin katoaa usko Marlon Brandoon,
tyrkkyhuulisiin rintalihaksiin -
Naisen kädet kuin puuttuva pala.
joka asettuu niiden päälle imukupin lailla

Mihin katoaa sisäinen luottamus oikeisiin miehiin,
joissa on kaikki
mitä nainen ei ole.

Liukuhihnan kuljettama kaksilahkeinen
etenee ja työntää kortin laitteeseen,
poistaa kortin,
kiittää
katselee.

Minne ne kaikki katoavat?

Liukuhihnan päässä pahvilaatikko,
jonne naisen usko putoaa.
Miehet,
joita ei enää tule-
naisen kädet joita ei enää valmisteta.

Pistaasi

Avaan vammaisen pähkinän kuoristaan,
kuori työntää hampaansa kynnen alle
ja minua puristaa niin syvältä,
voin vain huutaa,
jotain
jotain
pistaasin ja perkeleen väliltä!

Saaneen olo,
tyhjä kuva täyttymyksestä,

joka ahmii kuorten välistä suolaista voimaa

Se on se rakkaus,
sen syntymä
itkuisina hetkinä,
kun itku on itseni ulkopuolella
ja suolan maku mun huulilla.