Pakkasen purema

Tuuli tunkee niskasta läpi,
kylmyys puristaa hauraaksi.
Pysyn keskellä,
viimainen korppikotka kaluamassa nikama nikamalta.

Illalla vuoteessa tunnen,
mitä jäi jäljelle,
löydyn aamulla taas kenkiini,
eksyneet ajatukset palaavat tuoreina postilaatikkoon.

Kuusi kipunoi aamuun lämmintä,
vanha palaa,
palaa ilmavalla liekillä,
voidakseen olla iäti pois.

Taika

Vain se, miten näkymätön piirtää
kuvia toisesta totuudesta,
näetystä tulee tämä hetki,
silmieni linssi muuntuu toiseksi katsojaksi.

Eläimen jäljissä jäätyneet esikot,
renkaan takaa kaksi sydäntä vierekkäin-

lapsen silmissä ilo,
minun sydämessäni liikutus.

Kaupan kassalla

Mihin katoaa usko Marlon Brandoon,
tyrkkyhuulisiin rintalihaksiin -
Naisen kädet kuin puuttuva pala.
joka asettuu niiden päälle imukupin lailla

Mihin katoaa sisäinen luottamus oikeisiin miehiin,
joissa on kaikki
mitä nainen ei ole.

Liukuhihnan kuljettama kaksilahkeinen
etenee ja työntää kortin laitteeseen,
poistaa kortin,
kiittää
katselee.

Minne ne kaikki katoavat?

Liukuhihnan päässä pahvilaatikko,
jonne naisen usko putoaa.
Miehet,
joita ei enää tule-
naisen kädet joita ei enää valmisteta.

Pistaasi

Avaan vammaisen pähkinän kuoristaan,
kuori työntää hampaansa kynnen alle
ja minua puristaa niin syvältä,
voin vain huutaa,
jotain
jotain
pistaasin ja perkeleen väliltä!

Saaneen olo,
tyhjä kuva täyttymyksestä,

joka ahmii kuorten välistä suolaista voimaa

Se on se rakkaus,
sen syntymä
itkuisina hetkinä,
kun itku on itseni ulkopuolella
ja suolan maku mun huulilla.

Kahva

Lävistetty salaisuus vahtii ovea -
tuomari seisoo avain kädessä.
Sanaton väittely,
katoava kättely,
joka yhä jäi tuntumaan -
kuuluu yhä korvissani kuin kaiun takaa
tuntuu kämmenessäni kuin jäinen sähkö.
Varsin äänekkääksi kirjoitettu sana,
julistava hiljaisuus,
tyhjyys toteamuksien välissä.
Portaita katkovat askeleet,
lause tulee loppuun
ja jään ilman pistettä.

Uusi tapa välittää..

Mitä jos kasvatukseen ja opetukseen integroitaisiin välittäminen käytännössä, laajentamalla näkymiä institutionaalisten rakennusten ulkopuolelle? Mitä jos vaihtoehtona kummilapsille ulkomailta olisikin kummivanhus läheltä, joka kaipaa iloisten kasvojen hymyä ja naurua? Voisiko meillä olla opettajia, kasvattajia ja ammattilaisia, jotka inspiroituisivat tällaisesta lasten,nuorten ja vanhusten sosiaalisesta integroitumisesta. Välittäminen luonnolliseksi osaksi elämää.

Ajatuksia

Parisuhteen alkutaipaleella esikoisen syntymän ja yhteisen itsenäistymisemme aikana kohtasimme perheessäni paljon haasteita, jotka olikin tarpeellista opetella soveltaen ratkaisemaan yhdessä. Ammattikorkeakoulusta valmistuneena, lapsuuden maisemista irtaantuneena naisenalkuna, ja mieheni vakituiseen ensimmäiseen työpaikkaan sännänneenä suuressa, uudessa kotikaupungissa, pienessä rivitalokodissa, pienessä 1,5 hengen vuoteessa kohtasimme paljon uutta, mihin opinnoissa ei ollut valmistauduttu. Lapsilukumäärän lisääntyessä kohtasin työyhteiskunnan ongelman: kokemaani, oppimaani ja hankkimaani tietoa kotiäitinä ei lasketa työmarkkinoilla työkokemukseksi, eikä tämä aika muutenkaan näytä olevan suhteessa siihen arvoon, jonka olin äitiydelle antanut. Kokemuksella ei ole painavaa merkitystä siinäkään tapauksessa, että kotiäitiydestä tai – isyydestä palaava henkilö on suuntautuva kasvatuspuolelle- tai no, voihan sen mainita. Ensimmäistä kertaa eräs päivähoitopalveluista vastaava henkilö luonnehti lähiaikoina kotiäitiyden olevan merkittävää työkokemusta. Elän tällä hetkellä vilkasta lapsiperhe-elämää, jonka aikana olen täydentänyt kasvatuksellista osaamistani lukemalla, keskustelemalla, opiskelemalla ja työskentelemällä lasten ja toisten perheiden parissa.Arvostan opiskelua ja elämänikäistä oppimista, ja uskon arvostuksen olevan yleistä. Sosiaalialan haasteet tulevat kasvoillemme päivittäin eri nimityksillä. Nyt jälkeenpäin olen varma, että olisi ollut hyödyllistä koulutusvaiheessa saada yleisesti tietoa ja valmennusta perhe-elämään, tukijärjestelmiin sekä yhteiskunnallista vaikuttamista ohjaavaa koulutusta – kuuluneena koulutusohjelmaan. Ammatillisessa koulutuksessa yli ammattialojen sekä ylemmissä opinnoissa on itsenäistymisvaihetta eläviä nuoria aikuisia, jotka voisivat välttää tai ainakin tulla tietoiseksi perhe-elämän ja aikuiselämän vaatimuksista ja kuinka syrjäytymistä ja tietokuoppaa voi välttää. Tunnistan eletystä elämästä potentiaalin syrjäytymiselle, mikäli oma aktiivisuus vähänkin on hukassa. Totesin nuorena äitinä, että äitiyteen tulisi voida opiskella. Olen yhä sitä mieltä, että tietoisuus kasvatuksessa auttaa ymmärtämään eteen tulevia tilanteita. Neuvottomuutta vastaan ja hyvän nuoruuden ja perhe-elämän puolesta, toisiamme tukien ja sosiaalisen välittämiseen kasvaen.

Alkutalvi

Pappa istuu portailla
hiljaa piippu suussa,
koska seiniä seppä vierastaa.
Pohjoisimmat tuulet ovat huurretta makuuhuoneen lasissa.
Voimmeko niin kolistella sisään,
että jää tippuu ikkunoista?