Astelen edestakaisin lapsuuteni huoneissa
niin kuin ne ovat olleet kohtauksille kulissit.
Nyt täällä huoneet
täyttyvät vaietuista sanoista,
pääskynen pyrkii ovesta sisään
ja minä avaan!
Minä avaan ikkunat,
sillä poissa ovat askeleet,
jotka vieroksuvat vetoa.
Avaan ovet,
sarana narahtaa.
Minä katselen,
kun tuuli raottaa sitä,
sulkee linnun sisäänsä.
Ei ainuttakaan lukittua lintua
Ikkuna on auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti